Historiaa koirien kanssa;

 

 

Ensimmäisen koirani Viken (synt. 20.11.1985) sain ollessani vielä pieni tyttö. Viken kanssa kiersin ahkerasti koirakenttiä ja jäljestämäänkin tätä hieman kiukkuista spanieliani yritin opettaa. Naapuriini muutti ensimmäinen tapaamani belgianpaimenkoira Doni: Doni oli komea groenendael uros (Valkohampaan Don Juan), tottelevainenkin se oli. Monesti kävi nuoren tytön tie lenkille Donia pyytämään. Muutaman vuoden kuluttua kasvoi koiralaumani Muskalla (Natacha du domainen des Noirs). Valitettavasti Muskalla puhkesi epilepsia sen ollessa hieman yli kaksi vuotias.

 

Tämän jälkeen on kotonani ollut lähes aina belgi. Seuraava koirani Buddy (Black Shock Bodyguard) oli mukava koira. Enemmänkin olisi voinut koiran kanssa tehdä, mutta tuohon aikaan alkoi myös railakas opiskelijaelämä. Muutamaa vuotta myöhemmin kotiini muutti beauceron Premier des Assiers, Pimpu. Pimpu oli miellyttävä koira, rauhallinen ja ystävällinen. Jos joskus vielä beauceronin otan, toivoisin sen olevan juuri tuonkaltainen. Pimpu oli oikea herrasmies.

 

Ensimmäinen ns. käyttölinjainen belgi tuli kotiini Ranskasta, Ufir de Salte Cabre, Lucky alias Pötkö. Pötkö oli kaikilla tavoin unelmieni täyttymys. Se oli aktiivinen, rohkea ja vilkas koira jolla oli suuri saalisvietti. Pötkön rämäpäisyys ja vietit veivät sen aika ajoin tiukkoihin tilanteisiin. Muistan kerran onkineeni Pötkön jäisestä joesta, viime hetkellä. Toki putosin jäihin itse myös ja siinä sitä sitten punnersin ylös koiran tillistellessä joentörmällä - päätit sitten uida itsekkin. Autojen jahtaaminen oli asia, mitä en koskaan koirasta karsittua saanut. Valitettavasti Pötkö menehtyi onnettomuudessa nuorena, kesken parhaimman kisauran. Olin surun murtama ja ensimmäistä kertaa tilanteessa, että kotona ei groenendaelia ollut.

 

Erebus (Erebus de Salte Cabre) saapui hieman Pötkön kuoleman jälkeen ja joutui astumaan hyvin suuriin saappaisiin. Erebus on vilkkaampi ja aktiivisempi koira kuin Pötkö. Sen saalisvietti on hyvin suuri. Autojen jahtaaminen on myös Erebuksen lempipuuhaa. Kotona sisällä Erebus on mitä helpoin koira, mutta kun ovi aukeaa, alkaa liike. Tuo Erebuksen temperamentti oli nähtävissä jo alle vuoden vanhana ja suuri pelkoni oli ja on yhä edelleen, että Erebuksenkin elämä loppuu liian aikaisin.

 

Tästä syystä, vajaa vuosi Erebuksen tulon jälkeen perheeseeni muutti Funny, (Funny de Salte Cabre). Funny on rauhallisempi, hyvin ohjaajaherkkä ja nöyrä koira. Funny on kyllä kiihkeä tekemisissään. Voi myös olla, että olen jotain oppinut (tai sitten en), mutta Funny antaa autojen olla. Funnylla oli tarkoitus teettää pennut, mutta valitettavasti jouduin muuttamaan suunnitelmiani.

Jotta elämä ei olisi liian rauhallista noin vuosi Funnyn tulon jälkeen syntyi poikani. Kahden nuoren koiran ja pienen lapsen kanssa ei elämä käynyt tylsäksi. On mukava havaita, että vaikka kotona asustaa vilkas poika ja neljä vilkasta koiraa, ei yhteiselo tuota ongelmia.

 

Itseäni miellyttää ystävällinen, temperamenttinen koira, jolla voi harrastaa lajia kuin lajia. Koiran tulee olla valmis kaikkeen tekemiseen, mutta sen tulee osata myös rauhoittua. Koiran terveys on tärkeää, ilman hyvää terveyttä ei myöskään harrasteta ja terveysongelmat kuluttavat omistajaa sekä koiraa.

 

Mikäli haluat kuulla lisää koiristani tai suunnitelmistani ota rohkeasti yhteyttä, kerron mielelläni lisää.